Sakari Alhopuro, lääkintöneuvos

Silmälaseista eroon laserleikkauksella – enemmän iloa harrastuksista

(Tietopulssi 3/1998)

Lääkäriasema Pulssin toimitusjohtajalla, lääkäri Sakari Alhopurolla on ollut silmälasit 12-vuotiaasta alkaen. Lasit hän joutui hankkimaan lievän likinäköisyyden takia, molemmissa silmissä on miinusta noin 3.5 diopterin verran. Haitta ilmeni ensin niin, ettei hän nähnyt koulussa taululle kirjoitettua tekstiä. Vuosien kuluessa hän ehti tottua silmälasien käyttöön ja laseista tuli myös näkyvä osa hänen ulkonäköään.

– Lievästä likinäköisyydestä on kyllä etuakin. Kun näkee hyvin lähelle, pystyy lukemaan ilman silmälaseja tarkasti vielä silloinkin, kun muut samanikäiset jo tarvitsevat lukulaseja, Sakari Alhopuro huomauttaa. Vauhdikkaiden harrastuksien vuoksi hän kuitenkin päätyi Excimer-laserleikkaukseen, jotta pääsisi haittaavista silmälaseistaan eroon.

Kesät ulapoilla

Sakari Alhopuro on harrastanut veneilyä ja purjehdusta jo pikkupojasta alkaen. Hän on purjehtinut jollalla, ajanut erilaisilla moottoriveneillä ja aikuisiässä purjehtinut niin saaristossa kuin avomerellä. Sekä kilpapurjehdus että perheen kanssa rauhallisempi matkapurjehdus ovat kuuluneet joka kesän ohjelmaan.

– Merellä silmälasit ovat ikuinen riesa. Kun aallokko lentää ja vesi roiskuu, peittää suolavesi silmälasien pinnan ja sen jälkeen ei näekään mitään. Sumussa ja sateessa silmälaseissa on jatkuvasti pisaroita ja näkeminen on hankalaa.

Piilolasitkin hankalat purjehtiessa

– Piilolaseja olen kokeillut, mutta veneessä nekään eivät ole hyvä vaihtoehto. Sää muuttuu merellä usein nopeasti. Piilolasien asettaminen keikkuvan veneen sisätiloissa ei ole helppoa. Siinä voi tulla helposti huono olo ja voi jopa käydä niin, että aikaisemmin nautitut herkut pyrkivät pois mahalaukusta. Voi joutua niin sanotusti ruokkimaan kaloja.

– Meritaudin estää parhaiten pysymällä ulkona ja katsomalla jatkuvasti horisonttiin, esimerkiksi venettä ohjaamalla. Pahinta kovassa merenkäynnissä on pikkutarkka työ veneen sisätiloissa. Useimmat saavat siitä jonkinasteisen meritaudin, Sakari Alhopuro tietää.

Uidessakaan hän ei nähnyt kunnolla ennen kuin hankki uimalasit ja sukelluslasit, joissa on silmälasien voimakkuudet. – Sellaisiakin saa nykyään ja niistä onkin ollut paljon iloa.

Talvella suksilla syvässä lumessa

Laskettelu on jo pitkään ollut Sakari Alhopurolle rakas harrastus. Useimmat Keski-Euroopan laskettelukeskukset ovat hänelle tuttuja. Viime vuosina hän on hakenut haasteita kauempaakin.

Uusin harrastus, laskettelu koskemattomilla rinteillä syvässä lumessa, oli lopullinen syy siihen, että hän halusi päästä silmälaseistaan eroon Excimer-laserleikkauksella. – Kun lumi pöllyää niin, että tarvittaisiin snorkkeli hengitystä varten, silloin silmälasitkin ovat todellinen riesa. Syöksylasien alla pidettävät silmälasit ovat aina joko huurussa tai lumessa ja kuitenkin tarkka näkeminen on jyrkissä rinteissä hengissä pysymisen edellytys.

Viime vuosina laskettelumatkat ovat suuntautuneet maailman lumisimmille alueille Kanadan Kalliovuorille. – Suomesta lennetään ensin Kanadan Galgaryyn, sieltä matkustetaan 5-7 tuntia bussilla pohjoiseen ja helikopterilla lennetään sitten lopulliseen määränpäähän laskettelualueelle, kertoo Sakari Alhopuro.

Laskettelijan paratiisi

Cariboos, Bogaboos ja Monashees ovat varmaankin alkujaan intiaanikieltä. Kokeneille laskettelijoille ne merkitsevät muutakin. Ne ovat unelma paratiisista, joka on lasketteluolosuhteiltaan monien mielestä maailman paras paikka.

Brittiläisessä Columbiassa sataa vuosittain lunta keskimäärin 15-20 metriä. Kun tämä lumimäärä pakkautuu maahan, voi sitä olla viisikin metriä paksu kerros. Päällimäisenä kerros on usein pehmeää pulverilunta.

– Tällaisessa lumessa laskettelu on monien mielestä vaikeata, raskasta ja pelottavaakin. Laskettelua paljon harrastaneelle syvän lumen laskettelu on kuitenkin parasta mahdollista herkkua.

Haasteelliset olosuhteet kokeneellekin

– Noin 30 vuotta sitten itävaltalainen alppikiipeijä ja hiihdonopettaja Hans Gmoser löysi alueen ja ihastui sen tarjoamiin laskettelumahdollisuuksiin. Alueella ei ole vakituista asutusta eikä sähköä. Hiihtohissejä sinne ei ole voitu rakentaa. Aluksi näille vuorille päästiin vain kiipeämällä. Lentokoneella pystyttiin sitten laskeutumaan yläjäätikölle, mutta nykyään laskettelijoita palvelevat helikopterit.

– Amerikkalaiseen Bell 212 helikopteriin mahtuu kerralla 11 laskettelijaa, opas ja lentäjä. Päivän aikana ryhmä tekee noin 12-15 nousua. Vuorten huiput ovat noin 3 800 metrin korkeudessa ja laaksot tuhannen. Ylhäällä olosuhteet ovat kuin Alpeilla. Helikopteri voi laskeutua vain muutaman pöydän kokoiselle alueelle, josta on joka suuntaan lähes pystysuora pudotus. Ylhäällä ovat myös ikuisen lumen ja jään peittämät alppijäätiköt, joissa on aina syviä ja vaarallisia halkeamia. Tämän vuoksi ensimmäisenä laskee aina alueen hyvin tunteva opas.

– Puuraja on noin 2 500 metrin korkeudessa. Suuri osa laskettelusta tapahtuukin metsässä. Puut sitovat hyvin pehmeän lumen jyrkille rinteille. Puut ovat suuria vanhojen metsien kypsiä puita, kuusen ja männyn sukulaisia ja niiden väleissä on aina aukkoja, joita laskettelijat etsivät.

– Lumivyöryt ovat jatkuvana vaarana, varsinkin silloin, kun sää lämpenee nopeasti. Silloin lumi muuttuu painavaksi ja tulee alas jyrkiltä rinteiltä luonnollisella tavalla. Myös laskettelijat ja helikopterikin voivat aiheuttaa lumivyöryjä, Jokaisella laskettelijalla on kaulassaan lähetin-vastaanotin lumivyöryjen varalta. Jos jää lumivyöryn alle, laite toimii lähettimenä ja samanlaisella laitteella voidaan vastaanotin-asennossa etsiä lumivyöryyn joutuneita.

– Koskematon luonto, upeat maisemat ja mielenkiintoiset ihmiset eri puolilta maailmaa tekevät jokaisesta matkasta ainutkertaisen, upean kokemuksen. Vieraista noin 70% on käynyt heli-ski matkalla samalla alueella jo aikaisemminkin.

Laserleikkaukset toukokuussa ja lokakuussa

Sakari Alhopuron ensimmäisen silmän laserleikkaus tehtiin toukokuussa 1997. Toimenpide oli hänen mielestään asiakkaan kannalta todella vaivaton.

– Heti leikkauksen jälkeen silmässä oli voimakas häikäisytaipumus. Seuraavana päivänä silmässä tuntui samantapainen kipu kuin joskus nuorena tuli silmiin hitsaukseen katsomisen jälkeen. Mutta vain tämä yksi päivä oli huono, muuten olossa ei ollut moittimista.

– Alkukesästä silmä oli merellä arka kirkkaalle valolle, mutta muuten toimenpide ei rajoittanut elämää mitenkään, kertoo Sakari Alhopuro leikkauksen jälkeisistä tuntemuksistaan.

Toinen silmä leikattiin lokakuussa ja jo samana iltana hän pelasi tennistä ensimmäisen kerran elämässään ilman silmälaseja. Näkö oli heti hyvä. Toisenkin leikkauksen jälkeen toinen päivä toimenpiteen jälkeen oli kivulias. Sen jälkeen vaivoja ei ole ollut ja näön tarkkuus on jatkuvasti parantunut.

Kokonaan eroon silmälaseista?

Kun Sakari Alhopuro kuluvan vuoden maaliskuussa oli jo neljännellä heli-ski matkalla, pystyi hän ensimmäistä kertaa laskettelemaan koko ajan ilman silmälaseja.

– Veneily- ja purjehduskautenakaan roiskeet eivät enää näkemistä haittaa. Olen todella tyytyväinen leikkauksen lopputulokseen.

Työssä Sakari Alhopuro käyttää edelleen silmälaseja. Osittain se johtuu ehkä vanhasta tottumuksestakin, mutta etenkin syystä, että hän joutuisi muuten käyttämään erikseen lukulaseja lähelle katsoessa ja lukiessa. Joskus silmät jätetään leikkauksessa tarkoituksellisesti vähän likitaitteiseksi, jotta lukulasien tarvetta voidaan siirtää. Sakari Alhopurolle näin ei tehty, koska hän halusi nimenomaa nähdä tarkasti kauas harrastuksiensa vuoksi. – Mutta ulkona lintuja tarkkaillessani tai luontoa valokuvatessani, merellä ja laskettelurinteillä en ole enää riippuvainen silmälaseista, vaan näen ilman lasejakin todella hyvin. Olisipa ollut mahdollista päästä tällaiseen leikkaukseen jo kaksikymmenvuotiaana!